Koronan kirkastama

Minulle korona ja sen mukanaan tuoma aika ovat olleet matkaopas itseeni.

Ehdin liikkua ja harrastaa, olla ulkona. Ymmärsin, kuinka onnelliseksi se minut tekee, ja kuinka tarvitsen keväisiä vapaapäiviä enemmän kuin niitä yleensä tähän mennessä on ollut.

On selvää, että koronaa koskeva keskustelu ja uutisointi ovat miltei täysin negatiivissävytteisiä. Tottakai. Ihmisiä sairastuu, kärsii ja kuolee. Koronaa pelätään. Rajoitustoimet aiheuttavat monenlaista hankaluutta ja pahimmillaan työttömyyttä, konkursseja ja isoja, epätoivottuja muutoksia elämään.

Minä olen onnekas, sillä en ainakaan toistaiseksi ole sairastunut ja alallani töitä riittää. Myös läheiseni ovat pysyneet terveinä ja saaneet pitää työpaikkansa.

Omasta mielestäni olen onnekas myös siitä syystä, että olen jääräpäisesti optimisti.

Jos on taipumus löytää asioista hyviä puolia, löytää myös ennemmän mahdollisuuksia kuin moni muu.

Minun ajatuksiani koronan tuomat muutokset ovat kirkastaneet monessa suhteessa.

Ymmärsin, etten kaipaa tätä kaupunkia enää. Aikanaan haaveilin useamman vuoden tästä paikasta, ennen kuin kaikki järjestyi niin, että lopulta kärräsin muuttokuormani tänne.  Nyt en enää muista että miksi. En kaipaa enää runsaita palveluita tai tämän paikan harrastusmahdollisuuksia. Olen rakastunut rauhaan ja erämaahan niin, että lomat eivät enää riitä. Kesällä muutan kohti pohjoista. Olen jo pelkästä päätöksestä onnellinen, vaikka kirjastoa tuleekin ikävä.

Aloin tutkia omaa suhtautumistani omaan kehooni. Olen pitänyt sen terveyttä itsestäänselvänä. Korona on saanut minut pesemään käteni, pitämään turvaväliä ja maskia, mutta myös muuttamaan elintapojani niin, että minulla olisi paremmat mahdollisuudet pysyä terveenä jatkossakin.

Nukuin kerrankin suositusten mukaan ja ajan kanssa selvitin sen, kuinka paljon unta tarvitsen ollakseni aidosti toimintakykyinen ja virkeä. Opin, miltä tuntuu, kun on aidosti virkeä. Kuinka ihanaa elämä on, kun ei väsytä koko ajan.

Olen lukenut enemmän kirjoja kuin pitkään aikaan. Viimeksi lapsena luin useita kirjoja viikossa, nyt olen ehtinyt tehdä samaa ja nauttinut joka hetkestä.

Neuloin aiemmin villasukkia, nyt olen aloittanut villapaitaprojektin. Haastetta on sopivasti, sillä äidille voi aina soittaa ja kysyä neuvoja. Haaveilen jo seuraavasta, hieman monimutkaisemmasta projektista.

Olen ajatellut säätä ja haaveillut kasvimaan perustamisesta. Olen googlaillut hirsitaloja ja miettinyt, miten haluan aamuni aloittaa.

Pahin epätietoisuus koronan suhteen on jo ohi, mutta poikkeusolot jatkuvat edelleen. Epidemia rajoittaa minunkin arkeani, ja hyväksyn mielelläni suositukset osaksi arkeani. Luotan siihen, että kaikki järjestyy.

Kuva: Otto Ponto