Mukavuusalueen elämänmullistava taika

Itsensä riistämisen lyhyt oppimäärä

Ole paras versio itsestäsi. Valjasta potentiaalisi. Kehity. Kehitä. Toimi mukavuusalueesi ulkopuolella – siellä taika tapahtuu. Palaudu paremmin ja nopeammin. Keskity. Ponnistele. Älä tyydy. Ole erityinen. Erottaudu positiivisesti.

Jossakin vaiheessa joku keksi, että mukavuus, helppous ja tuttuus ovat huonoja juttuja. Että turvallisuus ja tyytyväisyys ovat merkkejä siitä, että päästää itsensä liian helpolla. On antanut itsensä mennä. Lakannut yrittämästä. Haaskannut potentiaaliaan.

Kasva ihmisenä. Pysy liikkeessä. Käytä aika hyödyksi. Ole hyödyllinen. Ole tuottelias ja tuottava. Mikromanageeraa. Aseta tavoitteita ja aseta ne korkealle.

Että kaikki hyvä elämässä on tarjolla vasta, kun paiskautuu ensin kilometrikaupalla mukavuusalueensa ulkopuolelle. That is where the magic happens.

Ole rohkea. Ole peloton. Ota riskejä. Veny, jousta, mukaudu. Kiinteydy fyysisesti, laajene henkisesti. Ota tilasi, mutta pysy nöyränä. Palaudu paremmin ja nopeammin. Muista levätä, muttei liian pitkään. Älä nuku onnesi ohi. Tartu haasteisiin niin työssä kuin vapaa-ajalla.

Mukavuusalueen hylkäämisen ilosanoma painettiin t-paitoihin, kirjottiin seinätauluihin, tatuoitiin selkiin, tallennettiin Pinterestiin. Samalla siitä alkoi tulla yhä hyväksyttävämpi ja hallitsevampi ajatus oppimisesta, kehittymisestä, työnteosta ja noin yleensäkin elämässä eteenpäin menemisestä (mitä ikinä se onkaan). Että jos ei jatkuvasti haastanut itseään, ollut valmis venymään ja paukkumaan, oli jotenkin… arvottomampi.

Ei saa juuttua paikalleen. Ei saa päästää itseään helpolla. Ei saa jättää potentiaaliaan käyttämättä. Ei saa luovuttaa. Ei saa löysäillä, ei laiskotella, ei harhailla, ei olla jouten. Ei saa olla muuta kuin paras versio itsestään.

Tässä ajattelussa mukavuusalueellaan aurinkotuolissa köllivä alisuoriutuja on auttamattoman keskeneräinen, muttei sellaisella dynaamisen kehityskelpoisella tavalla vaan enemmänkin niin kuin se isotädin kesken jäänyt koinsyömä rumanvärinen kirjoneule, joka on edelleen tungettuna vinttikomeroon ja joka on jo puoliksi purkautunutkin, ja joka jonkun pitäisi kyllä vielä jonakin päivänä tehdä valmiiksi, vaikkei osaakaan neuloa tai oikeastaan ole edes kiinnostunut koko hommasta.

Mene kohti tuntematonta. Hyppää – saatat löytää siipesi. Paiskaudu. Hengitä. Hengitä läpi turvattomuuden. Luota itseesi, älä vaadi sitä olosuhteilta.

No pain, no gain.

(Terkuin: Sisäistetty kapitalismi ja muut kamut)

Luovuus elää turvallisuudesta

Nyt lehahdan paikalle uuden t-paitatekstin kanssa. Se on kuuluu näin: Mukavuusalueella tapahtuu paljon hyvää. Hirveän paljon hyvää. Mukavuusalueella voi olla oma itsensä. Hengittää vapaasti. Haahuilla tai kääriytyä, miten sattuu huvittamaan. Mukavuusalueella voi tehdä kivoja ja mielekkäitä asioita, tai olla tekemättä. Siellä saa seurata uteliaisuuttaan ja kiinnostustaan. Levätä ja puuhailla ilman että se aina olisi jotakin varten.

Mukavuusalueella voi tuntea olevansa turvassa. Ja turvallisuudentunne: se on käänteentekevää. Se on perustavanlaatuista.

Kun tekee asioita, jotka tuntuvat tarpeeksi turvallisilta, mutta mielekkäiltä ja kutsuvilta, saa syventyä. Ehkä ajautua flow-tilaan ja unohtaa hetkeksi itsensä, sillä hyvällä tavalla. Kun on turvallinen olo, on luovempi ja oppii paremmin.

Itse asiassa juuri turvattomuus ja epävarmuus saavat urautumaan. Silloin puristautuu vanhaan, ajattelee kapeasti ja kaavamaisesti, keskittyy selviytymään. Esimerkiksi luovassa kirjoittamisessa tietynlainen riskinotto ja epävarmuuden kanssa oleminen on tarpeellista, mutta siihen kykenee vasta, kun saa samalla kokea olevansa tarpeeksi turvassa.

Jos on rento ja luottavainen olo, on valmis hipsuttelemaan jonnekin lähikehitysvyöhykkeen rajamaille. Se on kovin erilaista maastoa kuin se jatkuva ja kyseenalaistamaton ”epämukavuusalueen ulkopuolelle heittäytyminen” verenmaku suussa ja kädet nyrkissä.

Ilo, uteliaisuus, ihmettely ja luovuus uivat vesillä, joille on hauskinta matkata turvallisella ja mukavalla paatilla. Saa reunan yli kurkkiakin, miksei vaikka pulahtaa uimaan, mutta uimaan vasta opettelevien on parasta käyttää pelastusliiviä tai ainakin pyytää kaveria katsomaan perään.

Sitä paitsi rannan kahvilassakin on mukavaa. On croissantteja, aurinkoterassi varjoineen, kantapöytä ja erinomaiset maisemat. Tervetuloa seuraan.

Teksti ja kuva: Eeva Åkerblad