Valitut palat

15.3.2020

Maailma on suljettu koronaviruksen takia. Meidän etuoikeutettujen elämään on tullut lisää aikaa. Suuri osa maailman ihmisistä tietenkin raataa entistä raskaammin selvitäkseen hengissä tässä kummallisessa poikkeustilassa. 

Sain K:lta haasteen, jossa on määrä keksiä 10 ihanaa asiaa, jotka alkavat tietyllä kirjaimella. Ja se tietty kirjain on R. Eihän sillä nyt ala kovinkaan moni positiivinen asia? R raivoaa, riehuu ja roskaa, ripuloi ja rienaa. Tätä täytyy tosiaan nyt miettiä…

Aloitan listan varmasti ja turvallisesti:

1. …ja suurin niistä on RAKKAUS. Etenkin näinä kummina aikoina tuntuu, ettei mihinkään muuhun ole syytä käyttää energiaa kuin ihmiskunnan rakastamiseen ja tietenkin myös muun ekosysteemin. Aamulenkillä koiran kanssa tunsinkin aika onnistuneesti rakkautta Longinojaa kohtaan ja tietysti sitä koiraakin. 
2. RAUHA ei ole saavuttanut maailmaa toistaiseksi, mutta sen pikkiriikkiseen rakenteluun on syytä päivittäin syventyä. Kalenterin tyhjentyessä ja kotona pyöriessä etenkin sisäinen rauha alkaa saavuttaa ennenkuulumattomat mittasuhteet. 
3. REHELLISYYS on kai ihanaa vai onko? Joskushan se saattaa mennä överiksi. Ei kuulu kertoa kaikkia maailman ikäviä totuuksia ääneen, koska niistä voi tulla toisille turhaan paha mieli. Minuun kyllä tekevät usein vaikutuksen tyypit, jotka vaikuttavat erityisen rehellisiltä ja avoimilta. 
4. RATALIIKENNE on ovelasti sanottuna sitä, että rakastaa matkustaa junalla ja rakastaa lähtemisen ja saapumisen tunnelmaa ja sitä että on matkalla. Ei ole niin väliä suuntautuuko matka Mäntsälään vai Monacoon. Tai siis nykyään on väliä, eli on siis paljon järkevämpää suunnata Mäntsälään. 
5. ROMAANIen lukeminen on ollut ensimmäisestä itse lukemastani (OZ-maan taikuri) lähtien tärkeää. Romaani on yksi ihmiskunnan ihanimmista keksinnöistä. Älkää vain lakatko kirjoittamasta niitä!
6. RUOKA on elintärkeää ja usein myös ihanaa. Ruokaa parantaa yleensä se, että voi syödä sen jonkun tai joidenkin kivojen seurassa. 
7. ROCK-musiikki edustaa nyt tässä kaikkea sitä musiikkia, joka on ollut elämän aikana merkityksellistä. Nykyään olen kyllä niin raasu, että harvoin käyn rokkia livenä kuuntelemassa. Minulla on selityksiä: tinnitus, vanhuus (ei jaksa seisoa tuntikaupalla), lippujen hinnat. Mutta onhan se rokki ihanaa kumminkin.
8. RAJALLISUUS on vallan vapauttavaa. Tällaisella laiskalla luonteella ei ole lainkaan vaikeaa ymmärtää omaa rajallisuuttaan, ei ole mitään valtavaa suorittamisen tarvetta. 
9. RENTOUS on ihana luonteenpiirre kanssaihmisissä. Koska omasta suustani tulee ajoittain kummia asioita, on ihanaa voida luottaa siihen, että ainakin osa lähellä pyörivistä on niin rentoja, etteivät ota mistään nokkiinsa. Harvoin itsekään otan. 
10. RIIDATTOMUUS on paras olotila. Olen sellainen ihminen, joka ei voi antaa auringon laskea riidan ylle ja jota vaivaa vaikka vuosikausia sellaiset ihmiset, jotka ovat jonkin sorttisen tyytymättömyyden seurauksena päättäneet olla olematta tekemisissä kanssani. 

10.5.2020

Herään yksin ja on niin hiljaista, että mietin hetken onko minusta tullut nyt sitten kuuro. Tajuan, että tuttu tinnitus piippaa korvissa, mutta eikö se jää jäljelle sittenkin kun en enää kuule mitään muuta. Verhot ja parvekkeen ovet auki. Linnut sentään livertävät, vaikka jotenkin oudon hiljaa ja harvakseltaan. On äitienpäivä. Lapset ovat isällään. Kuopus haluaa tavata minua tänään, mutta esikoinen on ehdottanut juhlinnan siirtämistä seuraavalle viikonlopulle, koska tänään viettämisestä aiheutuisi hänelle epämukavuutta. Hän aikoo viettää päivän ystävänsä E:n kanssa. Vituttaa hieman teinin itsekkyys ja haluttomuus tehdä mitään, mikä ei huvita. En halua tietenkään että minua juhlitaan vastentahtoisesti. Lähetin illalla vähän syyllistävän whatsappin, jossa ilmoitin, että kuopus ja minä juhlimme kuitenkin tänään ja kuinka surullista, jos hän ei aio osallistua. 

Nyt joku lintu sanoo tarmokkaasti tsirp tsirp. Alle neljän tunnin päästä on palautettava terapiakirjoittamisen kurssin oppimispäiväkirja, jota on tuskin edes aloitettu. Auttaisiko, jos kirjoittaisin näin heti aamusta pienen terapeuttisen runon? Miten sen voisi aloittaa? Pitäisikö päättää joku aihe? Äitiyskö? Olen äiti-ihminen, jota vaivaa omituinen muistamattomuus. Millaisia he olivatkaan vauvoina, taaperoina, pikkulapsina, alakoululaisina ja sitten? Miksi en muista yksityiskohtia? Palautuvatko ne mieleen kun muutun vanhaksi? Olen myös sen sortin kirjoittajaihminen, joka unohtaa jatkuvasti kirjoittaa. Mielessä risteilee ylösmerkitsemättömiä ajatuksia. Varmaankin sisällöltään turhanpäiväisiä. Onko turhanpäiväinen yhdyssana? On varmaan… 

M tuo minulle pikkuriikkisen sydämenmuotoisen kermakakun, jossa on koristeena orvokki. Istutaan Vantaanjoen yllä puunrungolla. Kevät on huumaava.  Minä juon karpalolonkeron ja hän kaksi kaljaa. Sitten pussaillaan. Maistun kuulemma hyvältä kuten aina. Tänään varmaankin karpalolta.

25.6.2020

Olen jotenkin vihainen M:lle, mutta en saa ihan otetta mistä syistä tai, että mitä juuri nyt haluaisin häneltä. Varmaankin auttaisi, jos mesestä napsahtelisi sellaista alkuaikojen tunteellisempaa viestintää. Oli onneksi piristävä muikkulounas Teurastamolla J:n kanssa. 

Pitäisi muodostaa Kiinaan liitettyihin stereotypioihin liittyvä selkeä harjoitus Läntisen tuolla puolen -sivulle. Ei oikein synny. Kiinassa on muuten 133 kaupunkia, joissa on yli miljoona asukasta. Miten niin valtavaa kansaa voisi mukamas jotenkin harmonisesti hallita? Joka kuudes maailman ihminen on kiinalainen. Miten heistä tai siitä valtavasta maasta voisi sanoa mitään yleispätevää? Ja miksi sitten kuitenkin tuntuu, että sellaista yleispätevän viljelyä on media pullollaan? Harmittaa, etten tunne läheisesti yhtäkään kiinalaista ihmistä. 

S ja T lähtivät eilen päivällä Nuuksioon pariksi yöksi telttailemaan. Kävin illalla siellä päivällisellä. Trangialla keitetyt uudet perunat luonnon helmassa maistuvat mahtavalta. Nyt lähden toimistolta. Kello on neljä. Ei ole akuutisti vihainen olo enää…

13.9.2020

Lampussa kolmatta iltaa. Kirjalliset työt eivät etene, ruumiilliset etenevät hiukan. Tuskastumista tavaran paljouteen ja äitiin, jolle jokainen maailman esine on yhtäkkiä maailman tärkein. Ei merkitystä sillä muistaako äiti esineiden olemassaoloa. 

N lähetti otteen Kankimäen kirjasta, jossa hän pohtii sitä, miten kaipaa kirjoittaakseen pitkää yksinäistä aikaa ja tilaa ajatuksilleen. Minä kyllä en. N luulee kaipaavansa. Tunnistan N:ssa kuitenkin itseäni muistuttavan sosiaalisen sählärin, jolle liika tila ja hiljaisuus saattaa pikemminkin iskeä niskaan ahdistuksen ja totaalisen luovan saamattomuuden. 

Oma aikani, ainakin mitä luultavimmin, ilman erilaisia ulkoisia paineita muiden ihmisten tai aikarajojen muodossa, menisi aivan turhaan haahuiluun. Katsoisin luultavasti liian paljon tyhjänpäiväisiä tv-sarjoja, söisin liikaa juustoleipiä, hortoilisin facessa ja tarkistaisin mauttoman usein ilmatieteenlaitoksen sääaplikaatiosta kymmenen päivän ennusteet sinne missä olen parhaillaan ja muutamaan muuhun oleelliselta tuntuvaan sijaintiin. 

23.11.2020

Palaan terveyskeskukselta  ja suuntaan Lidliin, minut pysäyttää Yleisradion kuvausryhmä ja haluaa kysyä minulta, mistä sitä ihminen saa iloa elämäänsä, jos tämä korona aika vain pitkittyy ja vuodenaikakin on hyvin pimeä.

Haluan tietenkin sanoa että viinistä ja seksistä, mutta koska sitä ei kai voi sanoa, sanon että ulkoiluni on lisääntynyt valtaisasti ja että ystäviä on kiva tavata myös virtuaalisesti vaikka pientä porukkaa toki livenäkin ja että kotona on pari kivaa teiniä ja etten minä muulloinkaan kävisi juuri yleisötapahtumissa. Vanhemmiten ei ole tämä pimeyskään enää lannistanut.

Haluaisin myös sanoa, että elämähän on vallan ihanaa ollut tänä vuonna. Minulla ei ole melkein muuta kuin iloa elämässä. Olen kehittänyt esimerkiksi hauskan riippuvuussuhteen naapuriini. Meillä on sellainen symbioosi, jossa tiedetään lähes ajantasaisesti toisen kaikki mielentilat, nukkumiset, syömiset, ajankäyttö ja ennen kaikkea melko tuoreiden rakkaussuhteiden kulloinenkin hauskuus tai harmillisuus. 

Olisin voinut sanoa, että lukeminen ja kirjoittaminen on ihanaa, mutta että TV-sarjoja tulee katseltua  liikaa. Nytkin voisin suositella The Crown sarjan neljättä kautta Netflixillä. Mukana kaudella myös Maggie Thatcher ja prinsessa Di. Osuvat näyttelijävalinnat. 

Äsken laboratorioon jonottaessa oli mahtavaa, kun sairaalan kahvion nurkan kirjastosta löytyi Pablo Nerudan Andien mainingit ja Eeva Joenpellon Johannes vain. Aloitin molempia ja nappasin ne myös mukaani, koska ohjeistus nurkassa kertoi, että niin saa toimia. Miten väkevästi ja lihallisesti Neruda kirjoittaakaan rakkaudesta. 

Mutta saako siis tällaista sanoa, että elämä on ihanaa ja että on niin onnekas, että on rakkautta ja ystäviä ja kivoja töitäkin? Ja saako sanoa, että lukee sairaalan odotustilassa Nerudaa ja Joenpeltoa, että tekeekö silloin itsestään vähän hienomman ihmisen kuin ehkä ne muut jonottajat tai muut ylipäätään? 

Ymmärrän tietenkin, että olen myös aivan helvetin etuoikeutettu ja onnekas. Voisin olla myös se äiti, joka juuri vaeltaa Etiopiasta Sudaniin, jonka lapset eivät ole syöneet päiväkausiin ja jolla ei ole edessään valoisaa tulevaisuutta vaikka aurinko paistaakin.  

12.12. 2020

Sunnuntai on kuin muisto menneisyydestä – ihanan ystäväperheen luona itsenäisyyspäivän vietossa. Juon eniten viiniä ja ilmeistä päätellen huvitan teinejä. Minusta on hyvää vauhtia tulossa sellainen vähän hassahtanut täti, jonka suusta pääsee mitä sattuu milloin sattuu. Vannotan vahtimaan, etten juo valtaisaa määrää ennen hyppäämistäni pyörän selkään, kuten viimeksi samasta talosta poistuessani. 

Maanantaina maailma on mielettömän kaunis, kun poljen ensin Vantaanjoen vartta ja sitten pitkin Vanhankaupunginlahtea hiljaiselle toimistolle. Illalla maailma synkkenee, koska S kertoo ahdistuksestaan. Miten voin auttaa, jos apua ei haluta vastaanottaa? Kertominen kuitenkin ilmeisesti helpottaa ja seuraavien päivien tunnelma on ajoittain jopa hilpeä. Keskitän itkemiseni kävelyille. 

Perjantaina kuulen, että munuaisissani on kasvaimia. Mukava alkuvuosi alkaa siis toden teolla kostautua. Saatana soikoon! Kirjoitan K:lle mesessä, että tällä kertaa on kyllä varauduttava aktiivisesti pahimpaan, koska siitä tuli epäilemättä huonoa karmaa, että suhtauduin kevyesti munuaisten kuvaukseen, kun kerran lääkäri väitti, että varmaankin on vain kystia tai muuta harmitonta. K saa heti fiiliksestäni kiinni ja käskee minun asettua tällä kertaa tarpeeksi rähmälleen kohtalon eteen. Ideoimme karseimpien syöpäkeskutelujen googlaamista netistä Suomi24:stä ja vastaavilta palstoilta. 

Studioon on kutsuttu kolme viisasta. Vaivaannuttaa hieman, että minun on määrä olla yksi heistä. Rakkausprofessori sanoo, että rakastaminen on ennen kaikkea arvostamista. Viisaustutkija kertoo, että viisaus muodostuu myötätuntoisuudesta, tiedon lisäämisestä ja pohdiskelusta. Minun on määrä kertoa rauhan edellytyksistä. En viitsi sanoa, että ihmiset ovat kyllä sen verran paskaa sakkia, että  meillä ei ole mitään toivoa minkään valtakunnan pysyvämmän rauhantilan saavuttamisen suhteen. 

S on puuhakkaalla päällä ja päättää tehdä perinteidensä mukaan piparkakkutalon. Keittiöstä kuuluu kolinaa ja hieman värisevällä äänellä hoilattu Hoosianna jouluradion säestyksellä. 

Ehkä ensi vuosikin on ihana, paska ja kaikkea siltä väliltä. Tietenkin se on. 

kuva: oma

Advertisement