Koira herättää jo ennen seitsemää. Käymme ulkona, keitän kahvia, istun keittiönpöydän ääreen ja avaan tietokoneen. Kuten tavaksi on muodostunut, avaan ensi töikseni tuntikirjausjärjestelmän merkitäkseni työpäivän alkaneeksi, kun silmäni osuvat näkymässä olevaan kalenteriin. On lauantai.
Koronavuosi ajoi keväällä kaltaiseni toimistotyöläiset kotikonttoreille ja sosiaalisten tapaamisten rajoittuessa minimiin päivät tuntuvat puuroutuvan yhteen – mihin kasvava kaamosväsymys ei tuo helpotusta. Yksin asuvalle, kuten itselleni, koronaeritys on lisäksi karsinut ratkaisevan tärkeät sosiaaliset kontaktit minimiin.
Onko siis vaivuttava epätoivoon? Vedettävä peitto pään yli ja asetettava hälytys soimaan, kun oma rokotusvuoro koittaa? Ei suinkaan, toverini! Itse päätin harmillisen lauantaiherätykseni jälkeen ottaa härkää sarvista ja remontoida karanteenielämäni uuteen uskoon: syntyi selviytymisopas, jolla niin minä kuin sinäkin voit selviytyä tästä force majeur -tilanteesta ja ehkä jopa löytää siitä asioita, joita et enää halua vaihtaa takaisin vanhaan malliin.
Kohta 1: Verkostoidu (vaikka väkisin)
Jos olet introvertti, kuten minä, ajatus jatkuvasta yhteydenpidosta kollegoihin ja esimieheen voi tuntua ahdistavalta. Miksi laittaisin viestiä (soittamisesta puhumattakaan), jos minulla ei ole mitään tärkeää asiaa? Omalla kohdallani erityisen haasteen on tuonut se, että aloitin keväällä uudessa työpaikassa – juuri sillä samaisella viikolla, kun koko maailma pisti lapun luukulle. En tuntenut uusia kollegoitani, enkä kotitoimistolla istuessani voinut olla edes varma, onko heitä todellisuudessa olemassa.
Otin asian esimieheni kanssa puheeksi ja päätimme pitää joka viikko useamman Teams-kokouksen, jossa vaihdamme kuulumisia ja käymme viikon tehtäviä läpi. Sähköpostien sijaan soitan kollegoilleni, jolloin samalla tulee puhuttua muustakin, kuin töistä. Perjantaisin vietämme tiimini kanssa fredagsfikaa, jossa ihmettelemme milloin yhden keittiöremontin edistymistä, milloin toisen kissanpentujen kasvua. Näinä hetkinä poistun omasta keittiöstäni ja tunnen, että maailma pyörii edelleen.
Kohta 2: Rakenna sopiva elinympäristö
Pienessä asunnossa, kuten omassani, on hyvin rajallisesti tilaa toimistolle, varsinkin kun sen tarve tuli näin yllättäen. Siksi olen itse tehnyt töitä keittiönpöytäni ääressä. Muutaman kuukauden työskentelyn jälkeen sain kuitenkin huomata, että sain huonosta ergonomiasta päänsäryn ja selkäjumin. Siispä kohta 2: panosta ergonomiaan. Hae toimistolta isompi näyttö ja näppäimistö, rakenna silityslaudasta seisomapöytä ja aseta puhelin hälyttämään tunnin välein, että on aika vaihtaa asentoa.
Olen itse huomannut, että korona-aika on lisännyt kaamosväsymyksen oireita. Uni on huonoa ja väsymys tuntuu jo krooniselta olotilalta. Tähänkin on onneksi ratkaisu, jonka voi integroida omaan koronakammioonsa: kirkasvalolamppu. Aseta lamppu keittiöön, jolloin voit aamukahvia juodessasi saada valohoitoa ja herätellä elimistöä uuteen päivään. Täydellisen illuusion vaihtoehtoisesta todellisuudesta saa investoimalla lisäksi sarastusvaloon, joka herättää aamulla kuin Etelä-Espanjan aurinko konsanaan.
Kohta 3: Optimoi tehokkuus
Kollegoiden kanssa samassa tilassa istuminen on siitä hienoa, että pysyy kartalla siitä, mitä muut tekevät ja saa myös palautetta omasta työstään. Kotitoimistolla vastaavaa mahdollisuutta aktiiviseen palautteeseen ei ole, minkä vuoksi vastuu työn etenemisestä jää työntekijälle itselleen. Itselleni tämä on aiheuttanut epävarmuutta siitä, teenkö oikeita asioita ja oikeassa tahdissa. Uuvuttavan samanlaisien päivien putkessa herää tunne, ettei olekaan saanut mitään aikaiseksi.
Ratkaisuksi tähän saamattomuuden harhaan olen ryhtynyt hyödyntämään tehtävälistoja. Maanantaisin teen tehtävälistan koko viikolle ja aamuisin teen tehtävälistan kyseiselle päivälle. Listalle voi laittaa niin työhön kuin muuhunkin elämään liittyviä asioita, jotka haluaa päivän aikana saada tehtyä. Keskeistä on kuitenkin se, että listan kohdat ovat konkreettisia, rajattuja ja realistisia. Esimerkiksi tehtävä ”Suunnittele seuraavan kuukauden some-strategia” on liian abstrakti eikä laajuudessaan muuta kuin lisää ahdistusta. Sen sijaan saman tehtävän voi pilkkoa pienempiin suupaloihin, vaikka seuraavasti: ”Keksi 3 aihetta ensi kuukauden sisällöille”, ”Kirjoita 5 Twiittiä valmiiksi”. Tavoitteena on luoda mahdollisimman monia nautinnon hetkiä, jolloin pääsee yliviivaamaan kohdan listaltaan.
Kohta 4: Luo rytmi – ja vapaudu siitä
Entisaikoihin (lue: ennen koronaa) töihin mentiin ja sieltä tultiin kotiin, mikä loi työpäiville kätevät raamit. Nyt painelen aamulla sängystä suihkun kautta keittiöön (ja illalla samaa reittiä takaisin). Kuten elinympäristö, myös päivärytmi on nyt luotava keinotekoisesti, jottei se valu ja leviä kaikkialle. Merkitse kalenteriin lounastauko, jolloin poistut koneen äärestä (tai ainakin suljet läppärin kannen). Työpäivän päätteeksi tee kuvitteellinen työmatka lähtemällä ulos, vaikka vain korttelin ympäri. Siirtymärituaali erottaa työpäivän muusta päivästä ja muistuttaa vapaa-ajan olemassaolosta.
Itselleni perinteisten virka-aikojen mukaan elämisessä on aina ollut vaikeinta iltapäivistä selviäminen: aivoistani vain tuntuu loppuvan lataus kello kolmen aikaan. Yhdeksästä viiteen -malli on kuitenkin niin vakiintunut elämäntyrmin määrittäjä, etten osannut sitä aikaisemmin kyseenalaistaa. Vaadittiin maailmanlaajuinen seisokki ennen kuin työpäivän määritteleminen oman rytmin mukaisesti tuli mahdolliseksi, mitä pidän yhtenä tämän vuoden positiivisista muutoksista. Nykyään pyrin rakentamaan työpäiväni siten, että aloitan heti herättyäni, pidän iltapäivällä tauon, jolloin käyn ulkona, ja teen illalla rästiin jääneet tehtävät loppuun. Sama menetelmä ei sovi kaikille, mutta keskeisenä ohjeena on oman luontaisen rytmin tarkkailu ja sen soveltaminen työpäivään. Tehokkuus lisääntyy ja hyvinvointi kasvaa – win-win, kuten sanotaan. (Suosittelen lukemaan Saku Tuomisen ja Pekka Pohjakallion Työkirjan, jos aihe kiinnostaa!)
Koronavuosi on ollut rankka, sitä ei käy kieltäminen. Yksinäisyys on voimakas tunne, jonka usein havaitsee viiveellä, kun sallii itsensä hetkeksi pysähtyä. Itselleni menneet 10 kuukautta ovat kuitenkin ennen kaikkea opettaneet nauttimaan arjen pienistä iloista ja etsimään luovia ratkaisuja, joilla tehdä oman olonsa mukavaksi. Selviytymisoppaani tärkein neuvo onkin tämä: ole itsellesi armollinen. Jo se, että olemme oppineet sopeutumaan nopeasti täysin uudenlaiseen todellisuuteen on hatunnoston arvoinen saavutus. Kaikki muu on kuorrutusta.
(Kuva: Jose Puma, Unsplash)
Mitä ajattelin 2020 
Moi Inka!
Tekstisi kuvaa elävästi kuluneen vuoden toimistotyöläisen arkea. Aika järkyttävä hetki aloittaa uusi työ, mutta onneksi teillä tajuttiin heti aloittaa ne teams-puhelut, ettei työyhteisö jäänyt pelkiksi mielikuvituskavereiksi. Minä olen ollut nyt 1,5 vuotta freelancer eli ei ole omaa varsinaista työyhteisöä, mutta olen jotenin ovelasti soluttautunut pariin sellaiseen työyhteisöön, joitten leipiin teen hommia. Se tuntuu kyllä tosi tärkeältä etenkin nyt.
Ihailtavaa kurinalaisuutta sinulla, jos saat suoritettua tikkilistaasi vakaasti eteenpäin ja komennettua itsesi happihyppelyillekin. Ja tosiaan ”arjen pieniä iloja” on alkanut löytyä mitä yllättävimmistä paikoista. Tämän vuotinen elämä saattaa olla sitä, mistä mindfulness-ohjaajat puhuvat :).
TykkääTykkää