”Haloo?”
”Moi! Minä tässä! Tai siis sinä! Me!”
”Hä? Onpa hauska pilapuhelu. Persoonallinen aloitus.”
”Eieiei! Älä vaan lyö luuria korvaan! Mä oon sä 52-vuotiaana! Mä soitan sulle vuodesta 2020!”
”Just. Kuka siellä on? Tuuli?”
”Ei, mä olen sä. Usko pois. Mä voin todistaa sen! Mä tiedän susta kaiken. Testaa vaikka.”
”Tää on nyt hiukan karmivaa.”
”Ymmärrän. Mutta äläs nyt. Kysy itsestäsi mitä vaan, mä tiedän. Sellaista mitä kukaan muu ei voi tietää.”
”Kuule, mä tiedän että sä olet puhelinhäirikkö. Mistä sait mun numeron?”
”Odota. Sä oot 32. Sä haaveilet että löytyis joku ihana mies.”
”Toi olikin tosi vaikea päätellä. Nokkelaa.”
”Sä oot rakastunut Jussiin, yksipuolisesti. Teit sille eilen tomaattipastakastiketta, mutta ei tainnut tie viedä Jussin sydämeen? Johtuisko siitä, että sulla oli parmesanit loppu? Sit viime viikolla olit treffeillä yhden Ollin kanssa, mutta se oli sulle aivan liian mukava ja kiltti. Ei mennyt raukka jatkoon. Mä oon miettinyt tätä, ehkä sun olis pitänyt ottaa se Olli.”
”Siis hä?”
”Sä valitset aina väärät miehet. Ja voin kertoa, että tilanne ei juuri tule kohenemaan tulevaisuudessa.”
”Tuleeko nyt jotain hyviä neuvoja?”
”Ei, ei sun kannata tehdä mitään toisin. Tässä vaiheessa elämää arvostat sun myrskyisiä vaiheita. Ne tekee susta iskunkestävän. Tulee nimittäin yhtä ja toista eteen.”
”No kerro nyt sit jotain, ihan tässä alkaa kiinnostaa.”
”Sä valmistut ja pääset siihen haluamaasi työhön. Sit ens vuoden syksyllä sä tapaat tulevan miehesi sokkotreffeillä. Muutat Helsinkiin, saat kaksi lasta. Eroat.”
”En ikimaailmassa mene sokkotreffeille, enkä muuta Helsinkiin.”
”Sillä miehellä on kaksi kissaa, kauheesti vinyylilevyjä ja hyvä huumorintaju. Oot ihan myyty.”
”Hah! Mä tiesin että sä huijaat! Mä oon todella allerginen kissoille.”
”Niinpä. Se mies luopuu kissoistaan sun takia, ja siihen palataan sitten useamman kerran teidän 13 vuoden avioliiton aikana.”
”(nauraa) Ehkä me ei puhuta enää mun parisuhdeasioista. Mä ihan lannistun tässä. Millasta siellä tulevaisuudessa on?”
”Tjoo… Sillä mä soittelen, kun tää vuosi 2020 on ollut aika erikoinen. Oon ehtinyt ajatella ja muistella menneitä. Oon pohtinut olisko sun pitänyt tehdä jotain toisin vai ei. Mutta oon tullut siihen tulokseen että ei. Tosi hyvin sulla menee sitten loppujen lopuksi.”
”Miksi 2020 on erikoinen?”
”(huokaa) Maapallolle iskee uusi virus. Siitä tulee pandemia. Satoja tuhansia ihmisiä kuolee ympäri maailmaa. Me ollaan kaikki lymyilty kodeissamme melkein koko vuosi sen vuoksi, tehdään etätöitä, käydään kaupassa maskit naamalla. Ulkomaille ei saa matkustaa. Mutta siis se on hyvä, koska me on pilattu ilmasto ihan perusteellisesti, ja on hyvä että vähemmän lennetään. Ihmiset on eläneet viime vuodet kuin possut, kuluttaneet holtittomasti, viettäneet liikaa aikaa netissä ja olleet koko ajan kauheen kiireisiä. Tämä on ollut ihan terveellinen kokemus meille. Kovasti kärsimystä aiheutuu, mutta ainahan me Suomessa päästään vähän vähemmällä. Kohta pitäis olla rokote tulossa, sit ehkä helpottaa. Mä suorastaan pelkään, että kaikki palaa ennalleen. Tämä vuosi on ollut omalla tavallaan hyväkin. On palattu perusasioiden äärelle. Luettu kirjoja. Ulkoiltu. Haettu luonnosta lohtua ja elämyksiä.”
”Mä en ihan ymmärrä mistä sä puhut… Ooksä katsellut liikaa katastrofileffoja, liittyykö Bruce Willis tähän jotenkin?”
”Sit vuonna 2020 sä saat potkut työstä. Sen viruksen takia.”
”Mitä? Minä? Mun elämä kuulostaa ihan kauheelta! Avioero, potkut! Miks sä soitit?”
”Älä nyt! Sulle sattuu ja tapahtuu. Mutta sitä mä just oon miettinyt tässä. Sä totut selättään jos minkälaista vastoinkäymistä, kehität aika hövelin elämänasenteen. Se on suureksi avuksi kun tulee tällaisia mullistuksia. Että anna palaa vaan, tartu kaikkiin tilaisuuksiin mitä eteen tulee. Jotkut jopa johtaa onnistumisiin.”
”Joo. No niin. Nyt mä haluan vetäytyä tonne peiton alle katsomaan telkkaria ja syömään pitsaa ja karkkia. Ehkä mä vuokraan kasan videoita. Sä aivan masensit mut.”
”Ei, älä masennu. Sen neuvon antaisin kyllä, että suhtaudu asioihin huumorilla äläkä pelkää mitään.”
”Mitenkäs muuten sieltä tulevaisuudesta soitellaan tänne menneisyyteen? Onko aikakone keksitty, vai?”
”Mä sain tällaisen ilmaiskoodin facesta mun kännykkään, tää on joku uus appi. Täällä on katsos kaupallisuuskin ihan eri sfääreissä, tehdään mitä vaan että saadaan ihmiset ostamaan.”
”Joo. Face? Appi?”
”Ai niin! Meillä on hallitus, jota johtaa naiset! Pääministeri on nuori nainen!”
”(nauraa) Joo, niin varmaan, ja Paavo Väyrynen Helsingin pormestari. Mun pitää lähtee nyt hakeen niitä videoita. Ärrä menee viidelta kiinni.”
”Voi että. Mene hakeen leffoja. Oli ihanaa puhua sun kanssa. Mä niin haluaisin antaa sulle lujat ja lämpimät halit.”
”Mä arvasin! Sä oot joku pervertikko. Mut ei se mitään. Olit ihan viihdyttävä. Moi sitten!”
”Moi. Koita muistaa, että oot ihana. Ja unohda se Jussi.”
Kuva Christian Dorn Pixabaystä
https://pixabay.com/fi/illustrations/sarjakuva-kupla-popart-sarjakuva-2750887/
Mitä ajattelin 2020 
Tämä oli Nora ihan huikea! Tosi hauska ja oivaltava, kiitos!
TykkääTykkää
Voi kiitos Enni! 🙂
TykkääTykkää
Olipa ihana teksti! ❤ Mitähän sitä tosiaan sanoisikaan nuoremmalle itselleen, jos voisi?
TykkääTykkää
Kiitos Maria 🙂 No, kuten ystäväni totesi: voishan sitä sanoa kaikenlaista, mutta tuskin olisi nuorempi minä kuunnellut vanhan tädin hyvää tarkoittavia neuvoja 😀
TykkääTykkää
Hei nyt tehään sellaset valmiit muistiinpanot, että sä voit kirjottaa vastaavan jutun vuodesta 2040 itelles vuoteen 2020! Siitä saattaa tulla itseasiassa aika suositun elokuvan käsikirjoitus tai siis onkohan tulevaisuudessa enää ees perinteisiä elokuvia vai onkohan kaikki ihan jotain veeärrrää?! Kiitos Nora, kun viihdytit! Ja hyvä, kun olit itelles tuossa hellä, muista olla aina!
TykkääTykkää
Hyvä idea! Kyllähän sitä jo 20 vuoden päästä voi tarkastella omia toimiaan hyvinkin ymmärtäväisellä hellyydellä 🙂
TykkääTykkää